vinkkejä

Mitä soutukuvauksia muistatte lukeneenne ?

Posted on 05 June, 2010 | 2 Comments

Mer­kit­tä­vin venei­lijä maa­il­man­kir­jal­li­suu­dessa on Odys­seus antii­kin Krei­kasta. Hän eksyy pahasti ja use­aan ottee­seen pyr­kies­sään mie­his­tönsä kanssa Troi­jasta kotiin Ithakaa.

The Guar­dia­nissa lis­ta­taan kes­kei­set sou­ta­mis –koh­tauk­set kir­jal­li­suu­desta, tai oikeas­taan maa­il­man­kir­jal­li­suus näh­dään var­sin brit­ti­kes­kei­sesti, edes Tove Jans­so­nin Vaa­ral­li­sen juhan­nuk­sen tai Muu­mi­pa­pan uro­töi­den kuvauk­set sou­ta­mi­sesta eivät ole mukana.

Mitä sou­tu­ku­vauk­sia te muis­tatte lukeneenne ?

Char­les Dic­ken­sin Our mutual friend alkaa sillä. että Lizzie Hexam vie sou­taen isäänsä Tha­mes –joella Lon­don brid­gen luona. Tytär sou­taa ja isä on silmä tark­kana ettei­vät he vain tör­mää joessa aje­leh­ti­viin ruumiisiin.

George Elio­tin Mylly joen var­rella teok­sen Mag­gie läh­tee sou­te­le­maan ystä­vät­tä­rensä poi­ka­ka­ve­rin, Step­he­nin kanssa, ja veneen lipuessa joen vir­rassa retki muut­tuu­kin karkuretkeksi.

Emile Zolan Thérèse Racquin suun­nit­te­lee mie­hensä mur­haa­mista. Yhdessä rakas­ta­jansa kanssa he suun­nit­te­leva juo­nen, ja sit­ten vaimo ehdot­taa mie­hel­leen ” käy­dään ennen ruo­kaa hie­man sou­te­le­massa Seine –joella.”

Ken­neth Gra­ha­men Kais­li­kossa suhi­see hie­nos­tu­nut rotta ylis­tää sou­te­lua “Usko minua ystä­väni, mikään ei MIKÄÄN ole puo­lik­si­kaan niin muka­vaa kuin sou­telu veneellä.” Ja sit­ten Rotta kutusuu Mäy­rän venee­seen, joka on sini­nen ulkoa ja val­koi­nen sisä­puo­lelta, ja sii­hen mah­tui juuri kaksi eläintä.

Enid Bly­to­nin Vii­sikko ja aares­saari lap­set läh­te­vät veneellä merelle, ja hie­man yli 10 –vuo­tiaille lap­sille ei ole temppu eikä mikään sou­taa ympäri Kir­rin Islandin.

Pat­ricia Highs­mit­hin Lah­ja­kas herra Rippley (1982, Jorma-Veikko Sap­pi­nen) romaa­nissa Tom ja rikas Dic­kie läh­te­vät sou­tu­ret­kelle Amalfi –ran­ni­kolla, he ker­to­vat muu­ta­man salai­suu­den toi­sil­leen kun ympä­rillä on vain hil­jai­nen meri.

Suo­ma­lai­sesta kir­jal­li­suu­desta löy­tyy sou­tu­ku­vauk­sia run­saasti, ja Juhani Aho on täs­sä­kin eräs par­haista. Mus­ta­suk­kai­suu­den rii­vaama Juha tekee itse­mur­han veneellä. hän antaa veneensä aje­leh­tia koskeen.

Mitä sou­tu­ku­vauk­sia te muis­tatte lukeneenne ?

2 Responses to “Mitä soutukuvauksia muistatte lukeneenne ?”

  1. SN says:
    June 6th, 2010 at 12:12 pm

    Tove Jans­so­nin kir­joja seu­raava asso­si­aa­tio oli Mari­lynne Robin­so­nin romaani Talon­hal­ti­jat (suom. Rauno Ekholm, Otava 1985), jossa jär­vellä on mer­kit­tävä rooli. Se on kuis­kiva hauta, salai­suuk­sien kät­kijä, joka vetää sukua mag­nee­tin lailla. Ja sillä myös sou­del­laan (s. 126–156).

    ”Syl­vie kis­koi kis­ko­mis­taan, ja me liu´uimme ras­kaasti keu­laa vas­ten iske­vän ja lois­ku­van veden poikki. Syl­vie kat­seli tai­vasta eikä oikeas­taan puhu­nut enää mitään. Minä kur­kis­tin sil­loin täl­löin lai­dan yli ylem­pien vesi­ker­ros­ten läpi­kuul­ta­vaan pimey­teen, juo­vik­kaa­seen ja kar­kea­syi­seen kuin agaatti. Näin siellä lokin­sul­kia ja kalo­jen mus­tia hah­moja. Nar­sis­sin­kel­tai­sen tai­vaan kat­kel­mal­li­nen kuva­jai­nen läik­kyi aal­lon­har­jalta toi­selle samalla lailla kuin kiilto läi­keh­tii sil­kissä, ja lokit nousi­vat tai­vaan kor­keuk­siin, kirk­kaan val­koi­sina aina sii­hen saakka kun ne saat­toi vielä nähdä. — - — Syl­vien airot jät­ti­vät jäl­keensä pie­niä kuri­muk­sia. Hän upotti joi­ta­kin leh­tiä ja pisti höy­he­nen kiep­pu­maan pyör­teessä. Virta, joka sai mei­dät ajau­tu­maan vähän jär­ven kes­kus­taan päin, oli joen vuolle, ei mikään pyörre, vaikka isoi­sän vii­mei­nen muutto oli­kin päät­ty­nyt jär­ven poh­jalle. Oli kuin Syl­vien vene olisi liu­ku­nut alas jokai­sen aal­lon län­si­puolta. Me kier­täi­simme kehää emmekä kos­kaan pää­sisi ran­nalle, jos se olisi pyörre, ajat­te­lin, ja mei­dät imais­tai­siin tuo­hon pimeäm­pään maa­il­maan, missä toi­set äänet tun­ki­si­vat kor­viimme kun­nes oli­simme kuu­le­vi­namme niissä lau­lua, ja vesi tul­visi sil­miimme ja avaisi meille omat näkymänsä — - -

  2. aleksis says:
    June 7th, 2010 at 6:14 am

    Kiin­nos­tava, mutta liian laaja kysy­mys lyhyesti vas­tat­ta­vaksi. Viime ajoilta on ilman muuta ja alle­vii­va­tusti mai­nit­tava Eero Alé­nin tässä suh­teessa timant­ti­sen kir­kas kirja Lin­ko­lan sou­ta­jana. Siinä sou­ta­mi­sen fyy­si­syys ja meta­fyy­si­syys aset­tu­vat pers­pek­tii­viksi koko kult­tuu­rille. Sou­tu­ku­vauk­sina nousee mie­leen vah­vim­min vas­ta­tuu­leen pus­ke­mi­nen nälis­sään jos­kus loka-marraskuussa. Lin­kola vit­tui­lee ja Alén kis­koo airoista. Tun­nelma on kireä Mes­ta­rin luon­teen oikuista joh­tuen. Sel­lai­se­naan maailmankirjallisuutta.

    Alku­pos­tauk­sessa ei mai­nita Jerome K. Jero­men kult­ti­teosta Kolme miestä veneessä. Huu­mori kum­puaa 1800-luvun lopun bri­teistä, joi­den suhde luon­toon ja venei­lyyn (sou­ta­mi­seen) on jo niin etäi­nen, ettei­vät he löydä venei­lyn epä­mu­ka­vasta kon­kre­tiasta juuri muuta kuin eksotiikkaa.

    Astrid Lindgren ja Saa­ris­ton lap­set. Aivan ydin­ka­maa. Var­sin­kin perä­moot­to­ri­koh­tauk­set ja isä, jolta puut­tuu “oikea nykäisy”, mistä joh­tuen sit­ten sou­de­taan. Lap­sien sou­tu­retki sumui­selle merelle on jää­nyt hyvin vah­vasti mieleen.

    …jokai­nen esi­merkki tuo mie­leen pari-kolme uutta. Sou­ta­mi­nen on kir­jal­li­suu­den ydinharrastuksia.

Leave a Reply

ad