Posted on 07 June, 2010 | No Comments
Aleksis: “Kiinnostava, mutta liian laaja kysymys lyhyesti vastattavaksi. Viime ajoilta on ilman muuta ja alleviivatusti mainittava Eero Alénin tässä suhteessa timanttisen kirkas kirja Linkolan soutajana. Siinä soutamisen fyysisyys ja metafyysisyys asettuvat perspektiiviksi koko kulttuurille. Soutukuvauksina nousee mieleen vahvimmin vastatuuleen puskeminen nälissään joskus loka-marraskuussa. Linkola vittuilee ja Alén kiskoo airoista. Tunnelma on kireä Mestarin luonteen oikuista johtuen. Sellaisenaan maailmankirjallisuutta.
Alkupostauksessa ei mainita Jerome K. Jeromen kulttiteosta Kolme miestä veneessä. Huumori kumpuaa 1800-luvun lopun briteistä, joiden suhde luontoon ja veneilyyn (soutamiseen) on jo niin etäinen, etteivät he löydä veneilyn epämukavasta konkretiasta juuri muuta kuin eksotiikkaa.
Astrid Lindgren ja Saariston lapset. Aivan ydinkamaa. Varsinkin perämoottorikohtaukset ja isä, jolta puuttuu “oikea nykäisy”, mistä johtuen sitten soudetaan. Lapsien souturetki sumuiselle merelle on jäänyt hyvin vahvasti mieleen.
…jokainen esimerkki tuo mieleen pari-kolme uutta. Soutaminen on kirjallisuuden ydinharrastuksia.