Julia Franck: Keskipäivän haltija

Posted on 23 June, 2010 | No Comments

Julia Franck: Kes­ki­päi­vän hal­tija (Avain 2009, suom. Raija Nylander)

Sitaa­tit kol­melta  Hel­sin­gin yli­opis­ton kri­tiik­ki­kurs­sin opis­ke­li­jan  kir­joit­ta­masta arviosta, koko jutut ja Anna-Riikka Carls­so­nin  tarina yri­tyk­sestä tehdä Julia Franc­kin teos tun­ne­tuksi.

Elina Pel­to­nen:

“Sak­san tär­keim­män kir­jal­li­suus­pal­kin­non Deutscher Buchprei­sin voit­taja Julia Franc­kin Kes­ki­päi­vän hal­tija on maa­il­man­so­tien aikaan sijoit­tuva kas­vu­ker­to­mus puo­li­juu­ta­lai­sesta Hele­nestä. Romaa­nin ker­ron­ta­rat­kaisu on yksin­ker­tai­nen mutta toi­miva. Pro­logi kuva­taan Hele­nen pojan Pete­rin näkö­kul­masta. Helene ja Peter ovat pako­mat­kalla Ber­lii­niin kun äiti hyl­kää lap­sensa pik­ku­ky­län juna-asemalle eikä palaa takai­sin. Aina epi­lo­giin asti kirja kuvaa Hele­nen vai­he­ri­kasta elä­mää ja niitä syitä, jotka pakot­ta­vat hänet hyl­kää­mään poikansa.”

Marianna Lammi

“Äitiys onkin romaa­nin läpi­kul­keva kipeä aihe. Hele­nen äiti suree mie­luum­min kuol­leita lap­si­aan kuin huo­maa elä­vät, mitä Martha-sisko luon­neh­tii sydä­men sokeu­deksi. Tyt­tä­ret jou­tu­vat liian var­hain kas­va­maan per­heensä aikui­siksi, ja hei­dän välil­leen kehit­tyy ainut­laa­tui­nen ja sopi­ma­ton­kin suhde.

Myö­hem­min Helene tekee kaik­kensa vält­tääk­seen ras­kau­den, mutta vahin­gon tapah­dut­tua ja Pete­rin syn­nyt­tyä äitiys täyt­tää hänen elä­mänsä het­kel­li­sesti. Hän ei kui­ten­kaan kos­kaan tunne poi­kaa omak­seen ja jät­tää tämän yksin kotiin pom­mi­tus­ten ja puna-armeijan armoille, koska tun­tee vel­vol­li­suu­dek­seen aut­taa muita enem­män kuin omaa lastaan.

Tästä tema­tii­kasta kum­puaa kir­jan nimi. Slaa­vi­lai­sessa myto­lo­giassa kes­ki­päi­vän hal­tija ilmes­tyy kes­ki­päi­vällä vaa­ti­maan kes­kus­te­luseu­raa tun­nin ajaksi. Per­heen kotia­pu­lai­nen sanoo tyt­tö­jen äidin kiel­täy­ty­neen pyyn­nöstä. Hän vai­ke­nee aivan kuin Helene aika­naan, ja siksi hei­dät kirotaan.”

Hanna Hyny­nen:

“Vai­ke­ne­mi­sen vaa­ral­li­suus on romaa­nin kan­tava teema, ja sillä on sel­viä kyt­kök­siä myös Sak­san viime vuo­si­sa­dan his­to­ri­aan. Franck on käyt­tä­nyt läh­tö­koh­tana omaa vai­et­tua suku­ta­ri­naansa; Franc­kin iso­äiti oli hylän­nyt poi­kansa toi­sen maa­il­man­so­dan päät­tyessä. Deutscher Buchprei­silla pal­kittu Kes­ki­päi­vän hal­tija on kään­netty yli kol­mel­le­kym­me­nelle kie­lelle, eikä suotta. Romaani on sekä ker­ron­nal­taan tyy­li­käs että aiheel­taan puhutteleva.”

Leave a Reply

Name (required)

Mail (will not be published) (required)

Website